Al-Idrisi

https://www.dropbox.com/sh/tu8yubfzd7mf8li/AACTvKge5PlmQKQVA5ZvvSJva/Al-Idrisi

Al-Idrisin kuvaus on teoksesta nimeltä Tabula Rogeriana

Lainaus Wikistä:

Tabula Rogeriana käsittää myös kartat Pohjois-Euroopasta. Suomea koskevat kuvaukset sisältyvät teoksen VII luvun osiin 3–5. Idrisi mainitsee Finnmark- sekä Tabast-nimiset alueet, joiden on arveltu tarkoittaneen Lounais-Suomea (Finland) sekä Hämettä (Tavast). Lounais-Suomesta hän ilmeisesti erehdyksessä käyttää nimitystä Finnmark. Idrisi kertoo myös kolmesta niissä sijaitsevasta kaupungista tai kauppapaikasta. Nimet ovat kuitenkin arabiankielisissä muodoissaan vääristyneet niin, ettei niitä pystytä varmuudella tunnistamaan. Mainitut nimet ovat Ragvalda, Qalamark sekä nimi, joka on tulkittu muun muassa muodossa Aboa, jolloin se tarkoittaisi Turkua.

Lainaus Tabula Rogerianan VII luvun 4. osasta, käännös O. J. Tuulion artikkelista vuodelta 1936:

Tässä 4. lohkossa VII vyöhykettä sijaitsevat enin osa Venäjän alueita, Finmarkin alueet ja Tabastin maa ja Estlandan maa. Nämä maat ovat enimmäkseen autioita ja alavia; kyliä on kylmillään, lumet kauan sulamatta ja seudut vähäiset. Mitä tulee Finmarkin maahan, siinä ovat lukuisia kylät, viljelykset ja karjat; mutta asutusseutuja ovat ainoastaan Aboan ja Qalamarkin kaupungit. Molemmat ovat suuria kaupunkeja; mutta ympäristö on vain paimentolaiskorpea ja asukkaita uhkaa puute, sillä kummassakin kaupungissa on ihmiselle tarkoitettuja ravintoaineita vähemmin kuin riittämiin. Ja sateet ovat rankat ja ainaiset.

Qalamarkin kaupungista on 200 peninkulmaa Sigtunan kaupunkiin länteen. Qalamarkin kaupungista on 80 peninkulmaa Qotelwjoen toiseen suuhaaraan; ja Qotelwjoelta on 100 peninkulmaa Ragwaldan kaupunkiin. Ragwalda on suuri kukoistava kaupunki meren äyräällä ja kuuluu Tabastin maahan. Siinä maassa ovat lukuisia kylät ja viljelykset, paitsi että asutusseudut ovat vähäiset. Siellä on pakkanen ankarampi kuin Finmarkin maassa, ja hyyn ja sateen valta tuskin hellittää edes silmän räpäyksen ajaksi. Hanilan kaupungista Ragivaldaan on 200 peninkulmaa. Hanila on kaunis, hieno, kukoistava kaupunki, kuuluva Estlandan seutuihin.

Idrisi ilmoittaa tekstissään Ragvaldan sekä Qalamarkin etäisyyksiä Ruotsissa ja Virossa sijaitseviin paikkoihin, muun muassa Sigtunan kaupunkiin sekä Mälarenin suulle. Lainauksessa esiintyvä Qotelwjoki tarkoittaa Götajokea, jonka Idrisi Tuulion tulkinnan mukaan sekoittaa Mälareniin. Ragvaldan paikaksi on ehdotettu yleisimmin Ulvilan Ravanissa (ruots. Ragvaldsby) sijaitsevaa Liikistön aluetta. Qalamarkin puolestaan on katsottu tarkoittavan Kalantia, mutta joidenkin tutkijoiden mukaan myös Ruotsissa sijaitsevaa Kalmaria. Kaikki tulkinnat ovat kuitenkin kiistanalaisia. Lisäksi Idrisi mainitsee "amatsonien saaren", joka on myöhemmin sijoitettu Turun saaristoon.

---

Al-Idrisin Suomea koskevan osuuden on suomentanut O. J. Tuulio, joka kertoo omassa Satakunnan historiaa käsittelevässä kirjasarjassaan, kirjassa X, seuraavaa:

Satakunnan vanhin tunnettu paikannimi.

Pori on 1500-luvun kaupunkeja. Kerran, kun Suomen rannikko ei vielä ollut kasvanut Porin kohdalle asti, oli seudun keskuspaikkana Ulvila, jonka kirkko rakennettiin 1332. Mutta sekin paikka on aikanaan ollut rantakaislikkoa, vieläpä syvää vettä. Ulvilan edeltäjänä on ollut Ragwalda, joka oli vielä ylempänä, ja jonka kohdalla siis Kokemäen joen suu on ollut aikaisemmin kuin Ulvilassa.

Ragwalda?

Vanha lähdeteksti, toistaiseksi ja kukaties lopullisesti ainoa, joka nimeää Ragwaldan kaupungin, on Idrisin arabialainen maantieto v:lta 1154. Mikä on tämän tekstin lähdearvo, toisin sanoen: miten teksti syntyi, missä kunnossa se on meille säilynyt ja millaisessa asiayhteydessä Ragwalda siinä esiintyy? Kysymykset kenties kiinnostavat »Satakunnan» lukijoita. Seuraavassa lähdehistoriallinen pikakatsaus näihin seikkoihin, joista inspehtorina vain pari kertaa suullisesti kerroin osakuntalaispiireissä (kerran osakunnan kesäjuhlassa ja kerran Satakunnan Killassa).

Ettäkö siis on olemassa arabialainen teksti, jossa on puhetta satakuntalaisesta paikasta ja joka kuuluu Eerikki pyhän ja Lallin vuosisataan? Kun nimenomaan tästä ihmeestä on tehty selkoa suomeksikin Valvoja-Ajan vuosikerrassa 1930, toistettakoon tässä vain, että Sisiliassa, Palermon kuningashovissa, juuri Lallin aikaan oltiin niin pitkällä kulttuurissa, että siellä kirjoitettiin noin Raamatun kokoinen maantieto, jossa esitetään kaikki maapallon osat paitsi tietysti Amerikkaa, Australiaa ja Etelä-Afrikkaa, että teoksen tiedot vain vähältä osalta palautuvat vanhempiin karttoihin ja pääosalta vartavasten hankittiin menetelmällä, jonka uuden-aikainen empiirisyys hämmästyttää, nim. tuottamalla kauppiaita y.m. ammattimatkustajia, pohjois-eurooppalaisiakin, Palermoon, jossa joutuivat kriitilliseen kuulusteluun ja saivat sanella tuntemainsa kaukokaupunkien nimet, välimatkat, ilmansuunnat ja muun kuvailun; että sihteerinä ja teoksen kirjoittajana toimi Espanjassa opinnoinut, siis sivistyskieleltään arabialainen tiedemies Idrisi (paino dri tavulla), ja että hankkeen varsinaisena isänä muuten oli Sisilian kuningas, tiedettä jumaloiva, kielitaitoinen, su-vaitsevainen, älykäs ja rikas Roger II (1101—1154). Tietoja kertyi, niitä seulottiin ja ne olivat siis kai melko oikeita sillä asteella; mutta ne oli vielä sovitettava kirjaksi (»toimitettava») ja monistettava — arabian kirjaimin; ja tässä tuli virheitä. Näiden eri-asteisten virheiden historia on viime aikoihin asti kaivannut kritiikin valaistusta; ilman ei merkillistä tekstiämme juuri voi käyttää.

Ajatellaanpa suomalaista historiamiestä ennen 1930-lukua. Hä-nen mieltään kiinnostaa tämä 1100-luvun Pohjolan kuvaus. Millaisessa kunnossa Idrisi hänelle tarjoutuu? Hän saa Helsingin yliopiston kirjastossa eteensä kookkaan kirjan, joka sisältää Idrisin (lähes) täydellisen ranskannoksen, jonka lopussa on mitä runsain paikannimien hakemistokin, mutta joka on n. 100 vuotta vanha. Tästä kirjasta tutkijamme ei hyödy, se on kritiikitön ja sen paikannimet esiintyvät niin vääristyneessä muodossa, että Pohjoismaita koskevilta sivuilta ei voi löytää paria kolmea nimeä tai asiaa, jotka edes tuntisi Suomeen viittaaviksi. Paikannimien puolesta yhtä mahdoton on eräs Viron oppineiden seuran Verhandlungenissa 1873 ilmestynyt Idrisin pohjois-europpalaisten lukujen saksannos. Samoin tutkijamme voi Helsingissä saada käsiinsä arabiankielisen tekstin, joka on hyvin kaunein kirjakkein painettu Roomassa v. 1592 ja on olevinaan Idrisin maantieto; sekin on jokseenkin hyödytön, sisältää näet vain laihan otteen Idrisiä; ja jos historiamies lukee arabiaa, hän piankin näkee, että paikannimet siinä ovat yhtä säälittävässä kunnossa kuin äskenkin. Vielä on Helsingissä 3 erikoisteosta, joihin sisältyvät Pohjois-Afrikkaa, Espanjaa, Italiaa ja Syyriaa koskevat Idrisin luvut kriitillisinä laitoksina. Lopuksi on Idrisin kartasto valokuvajäljennöksenä v:lta 1926. Siinä kaikki; eikä enempää näihin asti ollut painettuna muuallakaan maailmassa. Kun joitakuita vuosia sitten veljeni, arkeoloogi, sai halun koettaa pesettää tämän pyykin puhtaammaksi Pohjois- ja Itä-Euroopan osalta, hankimme Helsinkiin — valokuvajäljennöksinä — Idrisin teoksen käsikirjoitusten näitä maita koskevat kohdat. Käsikirjoituksia on Pariisissa 2, Pietarissa, Oxfordissa, Lontoossa, Konstantinopolissa ja Damaskossa kussakin 1; näistä neljä on tullut tunnetuksi vasta tällä vuosisadalla ja yksi vasta n. v. 1930. Kaksi käsikirjoitusta voi olla kopi-oitu niin varhain kuin jo 1100-luvulla. Neljään käsikirjoitukseen liittyy lisäksi joukko karttoja. Tämä kaikki hankittiin Helsinkiin; saatiin pohja, ainoa kestävä, mille Idrisi-tietoja rakentaa. Nyt piti vain tarkkaan analysoida nuo runsaat 40 arabialaista teksti- ja karttalehteä, vertaamalla todeta virheet ja etsiä esille virheiden syyt, syventyä kerrankin teoksen syntyhistoriaan; piti koettaa tätä tietä vähitellen löytää, niin kuin muinaisespanjalainen runoilija sanoo, tuoreen tiedon itu, joka nukkuu ruman kirjaimen alla. Löytyi virheitä, ja ne rivittyivät kuin sarjoiksi — oli näkevinään kuin puron tai virran, jota myöten oli koetettava hakeutua noiden virheiden yhteisille lähteille; ja tutkimalla nämä oli laskettava eräs Idrisikritiikin peruste.

Ja täten tutkittuna Idrisi näyttäytyi antavammaksi. Pohjoismaiden, nimenomaan myös muinais-Ruotsin maantieto, jota eräs ruotsalainen idrisisti oli koettanut selvitellä toisenlaisin keinoin v. 1931 ilmestyneessä teoksessaan (aikakausi. »Namn och bygd»), kirkastui siinä määrin, että uskallan sanoa Idrisin tekstin nyt ansaitsevan huomiota 1100-luvun historian yhtenä varsinaisena lähteenä. Tällaisella lienee arvoa vallankin omalle maallemme, jonka varhaishistorian muut lähteet vielä 1100-luvullakin ovat niin olemattoman harvat ja niin katkeran niukat kuin m.m. prof. Jaakkolan uusi suurteos osoittaa.

Katkeran niukka on totta puhuaksemme vielä Idrisikin. Hän luovuttaa meille kyllä tänään tai huomenna kaikki tietonsa Suomesta; mutta paljonkos niitä lopultakaan on! Enemmän olisi saattanut odottaa heruvan tällaisesta kirjasta, joka vie meidät aina vuoteen 1154 ja jonka tekijällä oli kuninkaallinen mahdollisuus ostaa aivan tuoreita asia-aineksia suoraan Kalevalan rantamailta! Velvollisuutemme kuitenkin on tässä yhteydessä muistuttaa ja muistaa, että Idrisi on työskennellyt ankaran pakkokiireen alaisena: hänen työnantajansa ja toverinsa, kuningas Roger, oli liian ahkera, teki työtään Palermon vetoisessa palatsissa kai yölläkin, vilustui työn loppuvaiheen aikana ja kuoli anginaan kevättalvella 1154 — samana vuonna, jona tiedämme teoksen valmistuneen. Nämä murheelliset tapaukset huononsivat varmaankin Idrisin toimitustyön tuloksia.

Nyt katselemme itse teosta: sekä tekstiä, joka on tärkeämpi, että karttaa; meidänhän piti myöskin selvittää, millaisessa asiayhteydessä nimi Ragwalda esiintyy. Tätä varten suomennan ensin tarpeelliset tekstin kohdat. Että niitä on pakko ottaa melko pitkälti, vaikka itse Ragwaldaa koskeva kohta on lyhyt, johtuu tällaisen keskiaikuisen esityksen omasta laadusta. Oli nähtävästi helpompi asiatietoja hankkia kuin saada ne esille oikeassa järjestyksessä. Eihän ollut olemassa minkäänlaista Itämeren karttaa, joten Itämeren muoto oli sangen vaikea tajuta paljaan hajallisen suusanan perusteella. Ja missä Itämeren muoto jäi epäselväksi, siinä meni vikaan koko Pohjolan maantieto.

Meidän on aljettava Ruotsin puolelta, sekavasta ja vaikeuksia aiheuttaneesta luvusta VII 3. Sen tekstistä suomennan seuraavat kohdat toistoineen kaikkineen (mutta nimiä oikaisten):

»Land Skånen kaupunki (Skånen maan kaupunki — siis kai Lund) on suuri ja kukoistava. Tästä on 190 peninkulmaa Qotelw (Gotaälv) joen suulle, joen, jonka varrella on Sigtuna niminen kaupunki. Sigtuna on kaunis kaupunki. Siitä on 200 pnk. Kalmariin. Me esitämme tuonnempana tämän rannikon loppuosan seikkaperäisesti, apunamme ja turvanamme Allah. Mutta nyt palaamme takaisin, ja sanomme, että Lyybekistä, rantakaupungista, itään päin on 100 pnk. Rügenin kaupunkiin (siis Arkonaan) ... Vastapäätä tätä pohjoisella suunnalla Pimeyksien meren äärellä on Land Skånen kaupunki (Lund). Tästä on 190 pnk. Qotelw (Götaälv) joen suulle, joen, jonka varrella on Sigtunan kaupunki; ja Qotelw joen suulta taas Kalmarin kaupunkiin on 200 pnk. Me joudumme hetken päästä näille lähirannoille (uudestaan). — Qotelw joki, joka on saanut nimensä eräästä sen varrella olevasta kaupungista (kai nykyisen Göteborgin edeltäjä Konghelle, »Götaälvin kaupunki»), on iso kymi, joka virtaa lännestä itään ja laskee sitten Pimeään mereen. Ja joen kahden suuhaaran väliä on 300 pnk.»

Näin kuuluu tuo hapuileva kohta, jota pian tarvitsemme Ragwaldatekstiämme varten ja jossa asiatotuus vain ikäänkuin lepattaen elää. Me puolestamme etsimme Idrisin esityksestä asiatotuutta; tahdomme kysyä, mikä tässä lopulta on Idrisin tietomiehen kertomaa, siis ensi käden ainesta keskellä kaiken toimituksellisen epäonnistuneisuuden. Ja selvää on, että Qotelw nimisen suuren joen, josta sitten puhutaan Suomenkin maantiedon yhteydessä, täytyy olla jokin Ruotsin joki, että tietomies on sanonut sillä olevan 2 suuhaaraa, jotka ovat sangen kaukana toisistaan, että joki (me tulkitsemme: että joen toinen suuhaara) virtaa lännestä itään, että kummankin suuhaaran varrella on kaupunki, nim. toisaalla Sigtuna, tunnettu Mälar järven kaupunki, ja toisaalla nykyisen Göteborgin edeltäjä. Tällainen joki, jonka toisen haaran siis olisi määrä laskea Itämereen nyk. Tukholman kohdalta (Mälarin suu, Norrström) ja toisen taas Kattegatiin (Gö-taälv) — tällainen joki sellaisenaan ei tietysti vastaa todellisuutta; mutta Idrisin tietomies, joka kaikesta päättäen on ollut merenkulkija ja joka tuntee Götaälvin ja Mälarin suun, on hyvinkin voinut saada vain vajaan käsityksen vesistöjen yläjuoksusta. Hän on voinut jäädä siihen luuloon, että turkikset, joita hän näki kaupattavan näissä kahdessa markkinapaikassa, ja jotka siis oli veneillä tuotu Keski-Ruotsin sisäosista, muka olivat sieltä tulleet saman joen kahta eri suuhaaraa; hän antaa tuolle Mälar-Götaälv joelleen nimen, joka on sama kuin sen toisen suuhaaran nimi todellisuudessa: Götaälv, Qotelw, ja puhuu länsi-itä-suunnasta ikäänkuin se kuuluisi koko joelle, vaikka se kuuluukin vain toiselle haaralle, Mälarin suulle. Mälarin suunnalle meidät vie, paitsi tuon länsi-idän maininta, myös nimi Sigtuna.

Tässä on harhaa; mutta tässä on myös asiatotuutta.

Kun Idrisi Suomen maantiedon yhteydessä vieläkin nimeää Qotelw joen suun ja sanoo Qotelwista Ragwaldaan olevan 100 pnk., meillä siis lienee oikeus tulkita sanat näin: »Mälarinsuulta Ragwaldaan on 100 pnk.», eli: Tukholman saaristosta Ragwaldaan on 100 pnk.».

Palaamme tekstiin, ja nyt siirrymme Suomen puolelle, Rag-waldan omaan lukuun VII 4:

»Tässä 4:nnessä lohkossa VII. vyöhykettä sijaitsevat enin osa Venäjän alueita, Finmarkin alueet (lue »Finlandan»; siis Varsinais-Suomi), ja Tabastin maan ja Estlandan maa... Nämä maat ovat enimmäkseen autioita ja alavia; kyliä on kylmillään, lumet kauan sulamatta ja (asuin-?)seudut vähäiset (tai: harvalukuiset). Mitä tulee Finmarkin maahan (Varsinais-Suomeen), siinä (kyllä) ovat lukuisia kylät, viljelykset ja karjat; mutta (varsinaisia väestö-?)seutuja (tai: rakennusseutuja?) ovat ainoastaan Aboan ja Qalamarkin kaupungit (Qalamark, lue: Qalaland, siis Kaland, Kalanti, siis Kalainen). Molemmat (siis Turku ja Kalainen) ovat suuria kaupunkeja; mutta ympäristö on vain paimentolaiskorpea, ja asukkaita uhkaa puute, sillä kummassakin kaupungissa on (ihmiselle) tarkoitettuja ravintoaineita vähemmin kuin riittämiin. Ja sateet ovat rankat ja ainaiset.

Qalamarkin (Kalaisten) kaupungista on 200 pnk. Sigtunan kaupunkiin länteen (oikeampi suunta olisi lounainen). Finmarkin (Varsinais-Suomen) kuninkaalla on asutus- ja viljelysalueita Norjan saarennossa, josta aiemmin (VII 3) on ollut puhe (viitannee pirkkalaisten retkiin Finmarkin puolelle).

Qalamarkin (Kalaisten) kaupungista on 80 pnk. Qotelw joen toiseen suuhaaraan (sanomme: Tukholman saaristoon); ja Qotelw joelta on 100 pnk. Ragwaldan kaupunkiin. Ragwalda on suuri kukoistava kaupunki meren äyräällä ja kuuluu Tabastin maahan (Hämeeseen). Siinä maassa ovat lukuisia kylät ja viljelykset, paitsi että (nuo asutus-?)seudut ovat vähäiset. Siellä on pakkanen ankarampi kuin Finmarkin maassa (kuin Varsinais-Suomessa), ja hyyn ja sateen valta tuskin hellittää edes silmänräpäyksen ajaksi.

Hanilan kaupungista Ragivaldaan on 200 pnk. Hanila on kaunis, hieno, kukoistava kaupunki, kuuluva Estlandan seutuihin (on Länsi-Virossa). Estlandan (muita) kaupunkeja on Kolyvan' (Tailinn), pieni kaupunki, oikeastaan (vain) suuri linnoitus. Asukkaat ovat maanviljelijöitä; heidän ansionsa on niukkaa, paitsi että karjaa on paljon.»1)

(Ylläoleva petiittikappale vastaa samaa arabialaista tekstinosaa, jonka prof. Jaakkola on jäljennyttänyt teoksensa sivujen 184—185 väliin hyvänä faksimilena parhaan käsikirjoituksen mu-kaan; Turun (ja Kalaisten) nimi näkyy siinä rivillä 4, Ragwaldan nimen ensimmäinen maininta rivillä 8 ja Hanilan rivillä 10).

Vielä on saman luvun (VII 4) lopulla uudestaan puhe Ragwaldasta; mutta kun tämä viimeinen maininta ei anna meille mitään tietoa lisää, sivuutamme sen.

Vähällä voimme tässä kuitata myöskin kartan. Huomautan vain taaskin, että prof. Jaakkola niinikään on ottanut teokseensa (sivujen 186—187 väl.) Idrisin kartaston sen sivun, jossa Ragwalda näkyy (mutta huomattakoon: arab. kartoissa pohjoinen on alinna ja etelä ylinnä!). Siltä varalta, että joku haluaisi samalla nähdä Idrisin karttaa laajemmalti, lisään, että sopii verrata Jaakkolan faksimileä vastaavaan kohtaan erästä piirrosta, joka on aivan lopulla (kartta II) uutta Idrisi-kirjaani (josta alempana). Näkyy silloin, että Ragwalda, jonka numero piirroksessani on 4'11, sijaitsee pitkällä rannikolla, jonka Idrisi panee kulkemaan Tanskan niemimaan tyveltä melkein suoraan itään päin kauas tuolle puolen Danzigin, kautta koko Pohjois-Euroopan, sanokaamme Vienan mereen asti, ikäänkuin ei koko Fenno-Skandiaa olisikaan. Kun Idrisin kartan arvo meille tässä on hyvin vähäinen, mutta se varmaankin voi herättää uteliaisuutta muuten, viittaan yhäkin uuteen teokseeni, jonka siv. 44—62 osoitetaan, että kartta ainakin koko Pohjois-Euroopan osalta on tekstiä myöhäisempi ja että sillä ei tarvitse olla ollut eikä ole ollut muuta mallia kuin juuri Idrisin oma teksti, johon äsken tutustuttiin. Siksipä Idrisin kartta ei kykene antamaan meille mitään lisätietoa Ragwaldasta. (Turkukin on sijoitettu kauas sisämaahan — ja syy näkyy kirjani sivuilta 55—56).

Siinä koko lähdeteksti asiaympäristöineen. Tähän nyt koko tietomme Ragwaldasta perustuu. Eikä edes nimi itse ole virheetön. Tutkijat ovat näihin asti aina lukeneet »Dagwada» tai »Daghwada» ja aprikoineet nimen tarkoittavan ehkä Eestin Hiiumaata (Dagden, Dagö), joten koko maantieto tältäkin osalta oli täydellisesti sekaisin ja Idrisi tämänkin vuoksi yleisesti syrjäytyi muka arvottomana.