Suomalaisuudesta

From Suomen Muinaishistoria
Revision as of 16:16, 20 May 2021 by Suomenmuisto (talk | contribs)
Jump to navigation Jump to search

Suomalaisuudesta

Tarkastelemme referaattien ja sitaattien muodossa erinäisiä näkemyksiä suomalaisuutta koskien.


Katariina Suuri

Katariina Suuri (1729-1796), preussilaiselta syntymänimeltään Sophie von Anhalt-Zerbst, oli Venäjän germaanitaustainen keisarinna 1762-1796. Hän oli lapsuudestaan asti akateemisesti suuntautunut sekä oppimishaluinen ja hänen valtakaudellaan Venäjän keisarikunnassa kehitettiin erityisesti koululaitoksia. Yhteiskunnallisen työn vuoksi buddhalaiset uskonoppineet antoivat hänelle korkean arvonimen Bodhisattva Valkoinen Tara, joka tarkoittaa 'valaistunutta'. Vähemmän tunnettua on Katariina Suuren kiinnostus Venäjän historiaan sekä sen suomalaiseen menneisyyteen. Caius Kajanti (1915-2012) kirjoittaa aiheesta teoksessaan Siniristilippumme (s. 39):

1783-1784 Venäjän keisarinna Katariina Suuri julkaisee Venäjän historiaa koskevat muistiinpanonsa, joissa hän kertoo mm. Venäjän perustajan Rurikin olleen suomalainen kuninkaanpoika. Teos ilmestyy myös saksaksi 1786.

Katariina Suuri kirjoitti taiteellisena ihmisenä myös näytelmiä. Shakespearen innoittamassa näytelmässä Venäjän perustajat Rurik, Sineus ja Truvor ovat Suomen kuninkaan poikia:

Людбратъ, король финскй, отецъ Рюрика, Синеуса и Трувора. Умила, его супруга, дочь Гостомысла.

Ljudbrat ['kansa-veli' ts. veljeskansa], Suomen kuningas, Rurikin, Sineusin ja Truvorin isä. Umila, hänen vaimonsa, Gostomyslin [800-l. slaavilaisen kuninkaan] tytär.

Näytelmässä Suomen kuningasta luonnehditaan lisäksi Upplandin eli Ruotsin kuninkaaksi ja kuuluvan myös Odinin heimoon ("финляндскй и упландскй", "князи рода Одина"). Keisarinnan kirjeenvaihdosta käy ilmi hänen tutkineen valtakuntansa monien kielten joukosta myös suomenkieltä (kirje 9.9.1784: ”Я велѣла также достать мнѣ словаря, каке только я могла найти, между прочимъ финскй, черемисскй, вотяцкй, и этимъ наполнены всѣ мои столы”) ja hänen teatteriesityksensä Rurikin suomalaistaustasta heijastelevan hänen historiallista näkemystään asiasta (kirje 25.5.1795: ”я сказала однажды Пушкину, что эта драма заключала мои догадки относительно Рюрика”).

Kommentti: 2000-luvulla tehty geenitutkimus Rurikin nykysukulaisista viittaa Rurikin kuuluneen haploryhmään N1c1 joka on nimenomaan Itämeren ja Venäjän suomalaiskansoille ominainen haploryhmä. Tarkka haploryhmä ei viitannut suomalaiskarjalaiseen taustaan vaan muuhun itämerensuomalaiseen ns. 'varanki'-aliryhmään (Y4339). Aliryhmän uskotaan tulevan myöhäisen kivikauden Suomesta ja se on tyypillinen Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä. Rurikin on arveltu olleen kotoisin Roslagenin alueelta, mikä on juuri Suomen ja Ahvenanmaan suuntaan katsova Ruotsin rannikkoalue. Lukijan kannattaa huomata myös geenitutkimukset Ruotsin jakautumisesta geneettisesti suomalaiseen ja tanskalais-norjalaiseen osiin sekä geenitutkimukset suomalaisten ja pohjoisvenäläisten lähisukulaisuudesta (linkki).

Lähteet:


Suomalaiset 1800- ja 1900-lukujen taitteen tieteessä

1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tiedemiehet pitivät suomalaisia yleisesti blondien arjalaisten esi-isinä tai Euroopan vanhempina asuttajina. Ensimmäisen esimerkin antaa Charles Morris -niminen herrasmies teoksessaan The Aryan Race vuodelta 1888:

[sivu 12] Of the two sub-races which make up the Caucasian stock of mankind, the Xanthochroi, or fair whites, are now found most typically displayed in the north of Europe, mainly in Denmark, Scandinavia, and Iceland.

[sivu 22] There is yet, however, one branch of the linguistic Mongolians to be considered, — the Finnish. And here we find a strongly marked approximation towards the Xanthochroic race, far too general to be ascribed to intermarriage. The Finns are to some degree intermediate between the blond and the Mongolian types, though much nearer the former. [...] Very probably the green-eyed and red-haired race spoken of by the Chinese were Finnish tribes, though blue is more common than green in the eyes of modern Finns.

[sivu 23] In the case of the Finns this deviation has yielded a strongly marked race, nearly approaching the Xanthochroi both physically and mentally. It is of interest, in this connection, to remark that the Finnish race is native to a locality bordering upon that which the latest archaeologists consider the original home of the Aryans, and that it differs from the neighboring Russians mainly in language, and very little in physical character. It may be offered as a conjectural hypothesis that the primitive Xanthochroi were a derivative from the Finns at an era before the languages of either had attained much development, the further physical variation which took place being probably due to climatic influences, and possibly to residence of the Xanthochroi in a mountainous region.

Alexander Winchell antaa toisen tyylinäytteen Preadamites-teoksessaan samalta vuodelta:

[sivu 377] I have been strongly impressed with the conviction, however, that the Ural-Altaic or Finnish family may be traced to another origin. The Finns are known to have receded from central Europe within historic times. They are generally regarded as a relic, like the Basques, of the Pelasgians and the Kelts in the occupancy of Europe. These prehistoric Mongoloids may have reached central and southern Europe by the Volga route, as so many other immigrants have done. [sivu 379] The continued pressure of Aryan populations has crowded the residue of the prehistoric Mongoloids of Europe progressively northward, and the populations of the Finnish stem are are all which remains of them.

Lopuksi vielä Isaac Taylorin tyylinäyte The origin of the Aryans -teoksesta (1906), referoiden muita tuon ajan akateemikkoja:

[sivu 44] Fligier followed in 1881 with a repetition of Cuno's argument as to the primitive connection of the Finnic and Aryan languages, from which he drew the conclusion that the true vagina gentium is to be sought in Eastern Europe.

[sivu 122] On the other hand. Dr. Thurnam maintained that the brachycephalic races of Britain, France, and Denmark are cognate with the modern Finns. Professor Huxley goes further, and considers that the Disentis type, the South Germans, the Slaves, and the Finns all belong to one great race of fair-haired, broadheaded Xanthochroi, " who have extended across Europe from Britain to Sarmatia, and we know not how much further to the east and south."

[sivu 216] The most recent type of skull is that of the tall brachycephalic "Turanian" people of the Finno-Ugric type, who arrived in Belgium and Britain towards the close of the neolithic age. Their civilisation was higher than that of any of the previous races. They do not seem to have been troglodytes, but were nomad herdsmen, living in huts.

[sivu 278] During the historic period Aryan speech has been extending itself over Finnic territory. Scattered over the valley of the Volga, the linguistic map of Russia shows sporadic settlements of Finns — Mordwins, Wotiaks, and Tscheremiss — who are gradually acquiring Slavonic speech. Moscow in the tenth century lay in Finnic territory; it is now the heart of Russia. In the seventh century the whole valley of the Dvina was Finnic; it is now almost wholly Slave. Over one-half of Russia the blood is probably Finnic, and we may therefore expect to find peculiarities of Ugro-Finnic phonology in Russia.

[sivu 283] There are no white races except the Ural-Altaic and the Semitic from which the white Aryan race could have originated. In physical character the Mediterranean dolichocephalic Aryan-speaking race resembles the Semites; while the Central European brachycephalic race agrees with the Finno-Ugric type. But there is no such impassable gulf between Ural-Altaic and Aryan speech as there is between Aryan and Semitic.

[sivu 296] We may therefore conjecture that at the close of the reindeer age a Finnic people appeared in Western Europe, whose speech, remaining stationary, is represented by the agglutinative Basque, and that much later, at the beginning of the pastoral age, when the ox had been tamed, a taller and more powerful Finno-Ugric people developed in Central Europe the inflective Aryan speech.

Kommentti: nykyaikainen geenitutkimus puoltaa jossain määrin Morrisin, Winchellin ja Taylororin näkemyksiä muinaisista suomalaisista, esimerkiksi pohjoismaisen blondin rodun syntymisen osalta (linkki).

Lähteet:

  • Morris, Charles 1888: The Aryan Race. S. C. Griggs and Company. Verkkokopio
  • Winchell, Alexander 1888: Preadamites. S. C. Griggs and Company. Verkkokopio
  • Taylor, Isaac 1906: The origin of the Aryans. The Walter Scott Publishing Co. Verkkokopio


Suomalaiset ja ruotsalaiset

Tutkijat Mikko Juva, Vilho Niitemaa ja Päiviö Tommila kirjoittivat 1968 hienossa kokoelmateoksessaan Suomen historian dokumentteja 1 seuraavaa Suomen ruotsalaistumisesta (s. 70):

Suomessa oli jo pakanuuden aikana yhteiskunnan alkaessa jäsentyä syntynyt tietynlainen yläluokka. Sen jälkiä havaitaan nimissä, sellaisissa kuin Linnanvanhin, Linnamies, Valta, Kupias, Herttua tai Kuningas, ja sitä kertovat myös erilaiset perimätiedot. Kun Suomi liitettiin Ruotsin valtakuntaan, tuli tänne melkoisesti ruotsalaista ylimystöä, johon entinen suomalainen yläluokka näyttää sulautuneen ja muodostaneen siten osan valtakunnan ylimysluokasta ja aattelissäädystä. [...] Tästä alkoi sitten kehittyä vähitellen verovapausoikeus eli rälssioikeus kulkea suvuittain ja kehittyä perinnölliseksi, jolloin muodostui perinnöllinen, etuoikeutettu aateli. Sen hallussa oleva rälssimaa keskittyi pääasiassa Lounais-Suomeen, siis Varsinais-Suomeen, Uudellemaalle, Hämeeseen ja Satakuntaan sekä Viipurin ympäristöön ja käsitti parisensataa kartanoa. Aatelissäädyn ylimpänä kerroksena olivat suurylimykset, jotka meillä Suomessa olivat huomattavilta osin ulkomaalaisia, ennen kaikkea ruotsalaisia, sitten osaksi valtakunnan palvelukseen tulleita saksalaisia ja varsinkin unioniaikana tanskalaisia. Keskiajan järjestelmään kuului, että nämä ylimykset sitoutuivat uskollisuuteen kuninkaalle, jota he lipasivat palvella, ja saivat palkakseen siitä hyvästä haltuunsa linnoja ja linnaläänejä.

Kommentti: tunnetuin suomalaisperäinen aatelissuku on pirkanmaalainen Vesilahden Kurkien sotilas- ja pappissuku. Samankaltaisesti Uudellamaalla ja Helsingissä vaikuttaneeseen Bockin (myöh. Boxströmien) kauppias- ja pappissukuun liittyy siihenkin tarina kääntymisestä kristinuskoon Ruotsin vallan aikana.

Lähde:

  • Juva, Mikko 1968: Suomen historian dokumentteja 1. Otava.


Heinrich Himmler

Yrjö von Grönhagen (1911-2003) oli suomenruotsalainen opiskelija ja seikkailija, joka tutustui erinäisten kommellusten kautta SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmleriin (1900-1945). Ystävyyden myötä Grönhagen osallistui suomalaisten kannalta tärkeään kansanperinteen keruuseen mm. haastattelemalla Miron-Akua ja julkaisi aiheesta kirjan 1948. Läheisen ystävyyden osoitukseksi Heinrich kirjoitti Grönhagenin matkakirjaan 13.10.1935 seuraavan tekstin:

Saksalaiset ja suomalaiset eivät saa milloinkaan unohtaa, että heillä on ollut yhteiset esi-isät.

Kommentti: kuten yltä voi lukea, 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tiedekirjallisuus nitoi suomalaiset myös germaanisen pohjoisen rodun yhteyteen. 2000-luvulla tehty geenitutkimus on sittemmin vahvistanut yhteyden sekä geneettisesti (panos blondiin ulkonäköön) että maantieteellisesti (Saksan kellopikarikulttuuri), kuten voi lukea tämän sivuston Geenitutkimukset-osiosta (linkki).

Lähde:

  • Grönhagen, Yrjö 1948: Himmlerin salaseura. Salakirjat (vuoden 2014 uusintapainos). Julkaisutiedot


Paavo Lipponen

Paavo Lipponen (s. 1941) oli Helsingin kaupunginvaltuutettu (1985-1995), SDP:n puheenjohtaja (1993-2005), Suomen pääministeri (1995-2003) ja eduskunnan puhemies (2003-2007). Ajallisesti hänen toimintansa osuu yksiin Suomen merkittävän lännettymisharppauksen kanssa:

  • Euroopan Unioniin liittyminen (1995)
  • eurovaluutan käyttöönotto (1999-2002)
  • osallistuminen Jugoslavian ja Afganistanin sotiin Yhdysvaltojen puolella (KFOR 1999, ISAF 2002).

Tuota taustaa vasten onkin mielenkiintoista lukea mitä Lipponen kirjoittaa Järki voittaa -teoksessaan keskiaikaisista Suomen siirtomaasodista:

[s. 78] Suomen historian suuret käännekohdat olivat viime vuosisadan alkuvuosikymmeniin asti todellisia onnenpotkuja. Kansainvälisen politiikan käänteet, historian suuret mullistukset, ovat ratkaisevalla tavalla vaikuttaneen suomalaisten talouden ja kulttuurin kehitykseen sekä kansakunnan syntyyn. [...] Ensimmäinen onnenpotku oli Suomen joutuminen Ruotsin yhteyteen 1100- ja 1200-luvuilla. Ennen Suomen historiallista aikaa suomalaiset elivät ensin luontaistaloudessa tuottaen turkiksia ja kalaa.

[s. 79] Ruotsin valtakunnan osana suomalaiset tulivat osaksi katolisen kirkon hallitsemaa länsimaista, yhtenäistä, kreikkalais-roomalaista kulttuuripiiriä, jonka keskus oli Roomassa. Katolinen kirkko merkitsi käytännössä suura edistystä. Suomi sai papistossa pienen mutta eurooppalaisen sivistyneistön ja yhteiskuntaan tuli kansaa mielivallalta suojeleva järjestys. Papit ja munkit edistivät tehokkaampien viljelysmenetelmien käyttöä, teknista osaamista siirtyi Göötanmaalta ja muualta Ruotsista. Tämä oli Suomen kansainvälisen aseman ja kulttuurisen orientoitumisen kannalta historiamme tärkein käännekohta. [...] Ruotsi kuului kuningasvallan vahvistuessa läntiseen, suhteellisen liberaaliin kulttuuripiiriin ja kaupallistaloudelliseen yhteistyöalueeseen sen edistyksellisimpänä osana.

[s. 79-80] Suomi vältti itäisen feodalismin, joka olisi merkinnyt täysin erilaista kohtaloa. Tämän johtopäätöksen voi tehdä kun katsoo Baltian ja Itä-Euroopan maiden vaiheita läpi vuosisatojen aina kylmän sodan päättymiseen asti.

[s. 82] Keskiajalla Suomi muuttui ruotsalaisen muuttoliikkeen ansiosta kaksikieliseksi. Maahanmuuttajat eivät työntäneet tieltään kantaväestöä, vaan asuttivat enimmäkseen neitseellisiä alueita Etelä-Suomessa, kuten Sipoon, Porvoon ja muita Itä-Uudenmaan seutuja. Ruotsin aika merkitsi suomalaisille valtavaa taloudellista ja kulttuurista kehitystä.

[s. 84] Ajatus Suomen Ruotsista erillisestä intressistä syntyi ensimmäisen kerran 1700-luvun lopussa Yrjö Maunu Sprengtportenin johtamana Anjalan liiton piirissä. Se ei kuitenkaan ollut mikään itsenäisyysliike, vaan aateliston, tuon ajan »everstijuntan» kapina kuningas Kustaa III:tta vastaan. [...] Suomessa ei ollut Ruotsin aikana kansallistuntoista sivistyneistöä, joka olisi ajanut irtautumista Svea-mammasta.

[s. 85] Suomen sodassa 1808–1809 Itämaa irrotettiin yli 600 vuoden yhteiselon jälkeen Ruotsin valtakunnasta. Suomi sai kuitenkin yllättäen autonomia-aseman: Suomea ei liitetty Venäjään, vaan Suomesta tuli osa Venäjän imperiumia omine hallintoineen, suoraan tsaarin alaisena suuriruhtinaskuntana.

[s. 86] Ruotsi antoi suomalaisille talouden, hallinnon, uskonnon ja kulttuurin perustan, perimmiltään länsimaiset arvot ja maailmankuvan.

Kommentti: Lipposen, tai hänen lukemansa historiakirjallisuuden (s. 76), historiakuva on lievästi ilmaistuna moniongelmainen:

  • ei mainintaa brittien, norjalaisten, venäläisten, sveitsiläisten, tanskalaisten ja saksalaisten väkivaltaisesta osuudesta suomalaiskansojen kristillistämisessä
  • ei mainintaa suomalaiskansojen verrattain korkeasta asemasta keskiajan eurooppalaisessa kirjallisuudessa, etäisestä sijainnista huolimatta
  • ei mainintaa suomalaisen kaupankäynnin tuomasta vauraudesta ja sen tyssäämisestä kuin seinään kristillistymiseen vuosien 1000-1050 jKr. paikkeilla
  • ei mainintaa miksi Suomen parhaimmat asutusalueet Uudellamaalla olivat väitetysti 'neitseellisiä' vielä keskiajalla
  • ei mainintaa yhteiskunnallisesta, tieteellisestä ja taiteellisesta taantumisesta kristillistymisen seurauksena
  • ei mainintaa suomalaiskansojen perinteisistä nimistä 'itäläiset' ja 'Itämaat'
  • ei mainintaa läntisestä feodalismista ulkomaalaisine ritari-isäntineen
  • yli 600 vuoden suomalaisen vastarinnan vähättely, Lallista Valhalla-seuraan.

Lähde:

Retrieved from "https://leveli.fi/historia/index.php?title=Suomalaisuudesta&oldid=103"