Jeesus Kristuksesta

Jeesus Kristuksesta

Useimmat suomalaiset ovat todennäköisesti kuulleet edes kerran Kalevalan Marjatan runosta. Harvat kuitenkaan tietävät Jeesus Kristuksen suomalaistaustasta vaikka aihepiiri liittyy olennaisesti suomalaiskansoja vastaan kohdistuneisiin ristiretkiin. Italialainen paavi Innocentius III (1160-1216) oli aikansa Euroopan vaikutusvaltaisimpia henkilöitä ja kehitti voimakkaasti sekä kirkko- että ristiretkitoimintaa. Hänelle Jeesus Kristus oli äitinsä puolelta Liivinmaan itämerensuomalaisia:

"In the year of the Lord's incaration 1215, a council was celebrated [Nov. 11–30] in the Roman church with Pope Innocent presiding in the presence of four hundred patriarchs, cardinals, and bishops and eight hundred abbots. Bishop Albert of Livonia and the bishop of Esthonia were among them. The bishop reported the troubles, the wars, and the affairs of the Livonian church to the supreme pontiff and to all the bishops. They all rejoiced together over the conversion of the heathen and likewise over the wars and the manifold thriumphs of the Christians.

The bishop spoke: "Holy Father," he said, "as you have not ceased to cherish the Holy Land of Jerusalem, the country of the Son, with your Holiness' care, so also you not abandon Livonia, the land of the Mother, which has hitherto been among the pagans and far from the cares of your consolation and is now again desolate. For the Son loves His Mother and, as He would not care to lose His own land, so, too, He would not care to endanger His Mother's Land."

The supreme pontiff replied and said: "We shall always be careful to help with the paternal solicitude of our zeal the land of the Mother even as the land of the Son."

When the council was finished, the pope sent them back joyfully, having renewed their authority to preach and to enlist, for the remission of their sins, pilgrims who would go to Livonia with them to secure the new church against the assaults of the pagans. Rome makes laws, while Riga irrigates the nations. Peter Kakuwalde and Otto the priest had, meanwhile, been sent from Riga to moisten Saccalia and Ungannia from the holy font and to invite them to life everlasting."

Seppo Zetterberg tiivistää tiedot suomenkielellä seuraavasti:

”Syksyllä 1215 Roomassa kokoontui suuri kirkolliskokous, neljäs lateraarikonsiili, johon niin Riian piispa Albert kuin Viron piispa Teoderik osallistuivat. Mukana matkalla oli myös kronikoitsija Henrik. Piispat kertoivat kirkolliskokoukselle Liivinmaan tilanteesta, ja palatessaan Roomasta käännytysmailleen Albertilla oli syytä tyytyväisyyteen. Paavi näet oli vahvistanut aiemman ilmoituksensa, jonka mukaan niin Albert kuin Teoderik kuuluivat suoraan hänen alaisuuteensa, ja lisäksi kirkolliskokous oli tunnustanut Liivinmaan Jumalan Äidin maaksi (’’Terra Matris’’) ja antanut näin tukensa Liivinmaalle tehtäville ristiretkille. ”Me huolehdimme siitä, että me isällisellä huolenpidolla ja myötätunnolla aina autamme myös Äidin maata, niin kuin olemme huolehtineet Pojan maasta”, paavi oli sanonut (XIX.7.).”

Kommentti: englanninkielisessä siteerauksessa käytetyt termit ovat:

• the country of the Son = Jerusalem Palestiinassa
• His Mother's Land = Liivinmaa
• the supreme pontiff = paavi Innocentius III
• Peter Kakuwalde = suomalainen kristitty Pietari Kaikkivaltias
• Saccalia = Sakala Virossa
• Ungannia = Ugandi Virossa.

Liivinmaa on suomalaisen liivinheimon asuinaluetta ja sen tunnetuimpia keskiaikaisia paikkoja oli Idumea (mikä on myös Juudean Edomin vaihtoehtoinen kirjoitusasu). Liivinmaan idumealaiset mainitaankin anglosaksisessa Widsithissä virolaisten ohessa ("mid Istum ond Idumingum"), runon alkuosan mainitessa suomalaisten Kalevan kuudenneksi tärkeimpänä hallitsijana Euroopassa ("Cælic Finnum"). Maantieteellisesti tiedoissa on yhteneväisyyksiä yli tuhat vuotta vanhempaan roomalaisen pakanhistorioitsijan Tacituksen mainintaan virolaisista kunnioittamassa 'jumalten äitiä'.

Teeman muita tunnettuja heijastumia ovat balttilainen Neitsyt Marian nimi Panna Maria Percunatele (eli 'Perkeleen' suvun Maria), slaavilainen Kresnik, anglosaksinen ns. Frankin lipas, SKVR-runojen suomalaisen Marjatan tarina ja suomenruotsalainen aasynja-Margaretta Suomesta – hänkin Perin eli Perkeleen sukua kuten Percunatele yllä. Viimeksimainitun Jeesus näyttäisi toimineen suorana esikuvana myöhemmälle islantilaiskristittyjen Eireks saga víðförla -saagan pääsankarille, mistä asiasta voi päätellä suomenruotsalaisen tarinaversion olleen olemassa jo keskiajalla. Frankin lippaassa huomaa Jeesus-kuvituksessa samalla laidalla seppä Wayland eli seppä Ilmarinen, aivan kuten Marjatan runojen (ns. Väinämöisen tuomio -runojen) vanhemmissa versioissa on kyse seppä Ilmarisen eikä Jeesuksen syntymästä.

Kuva: yksi Jeesus Kristus -nimen vanhoista kirjoitustavoista Skotlannin Aberdeenshiren ns. Newtonin kivestä. Kuva George Bainin teoksesta Celtic Art – The Methods of Construction (1977).

Lähteet:

• Brundage, James 1961: The Chronicle of Henry of Livonia. The University of Wisconsin Press. Sivu 152.
• Kahlos, Maijastina – Sarasti-Wilenius, Raija 2003: Henrikin Liivinmaan kronikka. SKS. Sivu 20. Julkaisutiedot
• Wikipedia: Widsith. Verkkoartikkeli
• Tacitus: De Origine et Situ Germanorum. Cos'è il Centro Risorse Territoriale. Kappale XLV. Verkkojulkaisu Arkistokopio
• Wikipedia: Percunatele. Verkkoartikkeli Arkistokopio
• Wikipedia: Kresnik (deity). Verkkoartikkeli Arkistokopio
• Wikipedia: Franks Casket. Verkkoartikkeli Arkistokopio
• Useita: Suomen Kansan Vanhat Runot, Väinämöisen tuomio -luokan runot. Verkkotietokanta
• Borgen, Carl 2018: The Bock Saga An Introduction. Morresteyn Amsterdam. Sivut 74-75. Julkaisutiedot
• Bock, Ior 1996: Bockin perheen saaga – Väinämöisen mytologia. Synchronicity Publications. Sivu 35. Julkaisutiedot
• Tuntematon: Eireks Saga Víðförla. Germanic Mythology. Verkkokopio Arkistokopio

Alkuperäinen 'Kristus'

Kauan ennen Palestiinassa toiminutta Kristusta oli myös Intian Krishna. Myös tuohon 'Kristukseen' ja sielunpaimeneen liittyy tarinoita suomalaisesta alkuperästä. Suomalaisille yleisölle tarina voi olla tuttu takavuosien Madventures-matkailuohjelmasta, jonka Intia-jaksossa (2002) Ior Bock kertoo Suomen Uudenmaalta Intiaan lähteneen Krishnan tarinan. Koska tarinankertojan henkilötiedot esitellään hullunkurisella tavalla, voi osalle katsojista olla jäänyt epäselvyys siitä onko tarina vain keksitty matkailuohjelmaa varten. Kyseessä on aito keskiaikainen perinne, joka tunnetaan Suomen lisäksi Islannista saagamuodossa. Thorstein Viikinginpojan saaga (Þorsteins saga Víkingssonar) alkaa kuvailemalla Suomen kuninkaan Fornjótrin jälkeläisiä Norjassa, mutta siirtyy 3. kappaleessa kuvaamaan pohjoismaisen Krishnan Intian valloitusretkeä. Kyse on Krishnan ja Narakasuran kohtauksesta, joka on keskiössä myös suomenruotsalaisessa versiossa. Islantilaisessa versiossa henkilöiden nimet ovat Kol ja Tirus Suuri, suomenruotsalaisessa ne ovat Krishna ja Narkasul.

Huomattavimmat yhtäläisyydet suomalaisen ja islantilaisen version välillä ovat kriittinen suhtautuminen Krishnaan, neutraali tai positiivinen suhtautuminen Narakasuraan sekä ajatus Intian valloituksesta koituvan lopulta jotain haittaa takaisin Pohjolassa. Islantilaisversiossa Krishnan suku palaa takaisin Uudellemaalle sotimaan (Bálagarðssíðu, 6. kappale), suomalaisversiossa Intian valloitus laittaa liikkeelle kulttuurien dominoketjun, päätyen aina väinöläisten tuhoon keskiajan ristiretkissä.

Siinä missä ns. 'aasat' ovat sankarijumalia niin Persian zarahustralaisille (Ahura Mazda eli 'asura' Mazda), etruskeille (Aisar), germaaneille (Æsir, Asega) ja kenties myös suomalaisille (sanoissa esi-isä, esikuva), hinduille pääjumalat ovat deevoja. Pahat jumalat tai demonit ovat asuroita eli 'aasoja'. Tässä on luonnollinen yhtymäkohta siihen miksi eurooppalaiset versiot eivät näe Krishnassa samankaltaista messiasta kuin Krishnan kannattajat eli hindut. Vastaavasti aasialaiset kutsuvat pahoiksi katsomiaan brittejä 'asuroiksi', kuten voi nähdä 1800-luvun japanilaisissa teoksissa.

Toiseen ihmiskunnan opettajahahmoon Siddharta Gautamaan, eli kuuluisimpaan Buddhaan, liittyy häneenkin vastaavanalaisia tarinoita. Buddhalaisessa perinteessä hänen kerrotaan käyneen opettamassa kaukana pohjoisessa sijaitsevassa Uttarakurun maassa. Se on pyhä maa, jonne kshatriya-soturien sielut vaeltavat. Läheisyydessä on Strīrājya eli 'Naisten maa' tai 'Amatsoonien maa' sekä Tāvatiṃsa-niminen maa, jossa kasvaa pyhä Kakkāru-kukka. (Jälkimmäiseen maahan on myös Buddhan äidillä yhteys.) Pohjoismaisia perinteitä tuntevan ei ole vaikea nähdä hämärtynyttä tarinaa Uudenmaan lähettiläs-Buddhasta (bud) jostain sieltä Raaseporin Pohjankurun (Skurun) ja Suomenlinnan Valhallan kulmilta. Maasta jota kutsuttiin keskiajalla myös 'Naisten maaksi' ja josta löytyy niin Tavastia sekä lukemattomia päivänkakkararoitakin.

Tämän tyyppiset taustatarinat voivat selittää miksi kristilliselle ajalle säilyi perinteitä paratiisista Suomessa (Ódáinsakr-tarinat) tai Intiassa (Ebstorfin kartta). Parhaimman tyylinäytteen antaa yllämainittu islantilainen Eireks Saga Víðförla, jonka heti alussa kirjoitetaan kristittyjen paratiisin olevan yksi ja sama kuin suomalainen Ódáinsakr: "er heiðnir menn kalla Ódáinsakr, en kristnir menn jörð lifandi manna eða Paradísum". Huomattavana juonenkäänteenä bysanttilaiseen hoviin sijoittuvassa kristillistymistarinassa päähenkilö ei suinkaan lähde etsimään kristittyjen paratiisia maantieteellisesti läheisestä Palestiinasta vaan kaukaisesta Intiasta. Kummallinen juonivalinta selittyy taustalla olevalla suomalaisella tarinalla Pohjolan Jeesuksesta, joka kasvaa aikuiseksi myöhemmin Konstantinopolina tunnetun alueen hovissa, käy nuorena miehenä Intiassa ja jonne hän myös palaa vanhana miehenä seikkailtuaan ensin Palestiinassa. Tarinan päähenkilö Eirekr on siis vertauskuva Jeesukselle, kenties nimeä myöten (æ ríki 'ikuinen valtakunta').

Lähteet:

• Tuntematon: Þorsteins saga Víkingssonar. Kappaleet 1, 3 ja 6. Verkkokopio Käännös
• Madventures 2002: Intia: Goa/Kambodza - Pnohm Penh. Ior Bockin kertoma osuus. Verkkokopio
• Moncure, Billy 2019: Japanese George Washington-The Bare Handed Tiger Slayer. War History Online. Verkkoartikkeli Arkistokopio
• Wikipedia: Uttarakuru. Verkkoartikkeli Arkistokopio
• Pali Kanon: Uttarakuru. The Pali Text Society. Verkkoartikkeli Arkistokopio
• Pali Kanon: Tāvatimsa. The Pali Text Society. Verkkoartikkeli Arkistokopio
• Kalhana: Rajatarangini. 4. taranga, luvut 172, 174, 175 ja 185. Verkkokopio
• Wikipedia: Ebstorf Map. Kartan yläosassa Intiassa sijaitseva paratiisi. Verkkoartikkeli ja kartta Arkistokopio
• Tuntematon: Eireks Saga Víðförla. Germanic Mythology. Verkkokopio Arkistokopio
• Wikipedia: Unknown years of Jesus. Verkkoartikkeli Arkistokopio